Työssäni olen hoitanut satoja niin sanottuja talousrikosjuttuja. Olen havainnut, että suhtautuminen kirjanpitäjän asemaan on muuttunut tällä vuosituhannella. Aikaisemmin kirjanpitäjä oli melkein aina todistaja; nyt yhä useammin kirjanpitäjää ainakin epäillään mahdollisesta rikoksesta joko tekijänä tai avunantajana. Kirjoituksessa käyn läpi muutamia esimerkkejä kirjanpitäjän rikosvastuun syntymisestä – mitä voimme näistä caseista oppia
Blogikirjoitussarjan ensimmäisessä osassa kävin lyhyesti läpi yleisiä asioita ja huomioita kirjanpitäjän rikosvastuusta.
Kirjanpitäjä on yrityksen käyttämä asiantuntija. Myös rikosoikeudellisessa arvioinnissa korostuu usein asiantuntija-asema eli se, olisiko kirjanpitäjän pitänyt asiantuntijana ymmärtää toiminnassa olleen jotakin ”hämärää” ja olisiko tästä syystä pitänyt edellyttää tarkempia selvityksiä tai kieltäytyä jatkamasta toimenpiteitä.
Yleensä kirjanpitorikokset liittyvät suoraan tai välillisesti jonkun muun rikoksen peittämiseen. Esimerkkeinä käyvät tilanteet, joissa kirjanpitäjä tekee viranomaisilmoitukset, kuten arvonlisäveroilmoitukset tai palkkailmoitukset, selkeän puutteellisen dokumentaation perusteella, hyväksyy perustellusti epäselviä kulutositteita (arvonlisäverovähennykseksi) tai tekee palkkailmoituksia, joiden perusteella olisi syytä epäillä ”pimeää” palkanmaksua tai että tosiasiallista palkkaa maksetaan esimerkiksi korvauksina.
Myös rikosoikeudellisessa arvioinnissa korostuu usein asiantuntija-asema
Kirjanpitäjää voidaan tavallisesti epäillä rikoksesta joko tekijänä tai avunantajana. Alla havainnollistan asiaa neljän esimerkin kautta.
Esimerkki 1. Kirjanpitäjää syytetään osallisuudesta törkeään veropetokseen. Hänen katsotaan osallistuneen tosiasiallisena toimijana ”kuittikauppaan” sillä perusteella, että hän on tehnyt laskuja, jotka ovat olleet perusteettomia. Kirjanpitäjän katsotaan syytteessä tulleen tietoiseksi laskujen perusteettomuudesta muun muassa niiden epäuskottavan sisällön johdosta etenkin, kun laskutusta verrataan palkkakuluihin.
Tapauksessa kyseessä on pitkälti sen arvioinnista, onko kirjanpitäjä ollut tietoinen toiminnan kuittikauppaluonteesta. On arvioitava, kuinka ”sisällä” tapahtumissa kirjanpitäjä on ollut. Lisäksi on selvitettävä, olisiko kirjanpitäjän pitänyt havaita tositteiden synnyttämä epäsuhta (laskutus verrattuna henkilöstökuluihin). Tässä tapauksessa avunantajan rooli voisi olla todennäköinen, vaikka kirjanpitäjää ei katsottaisikaan tekijäksi.
Esimerkki 2. Kirjanpitäjää epäillään avunannosta veropetokseen. Kirjanpitäjä on tehnyt arvonlisäveroilmoitukseen arvonlisäverovähennyksiä usean kuukauden ajan muistiotositteiden tai yrittäjän ilmoituksen perusteella, ei tositteiden.
Kirjanpitäjää voidaan tavallisesti epäillä rikoksesta joko tekijänä tai avunantajana.
Tapauksessa on puhtaasti kyse kirjanpitäjän hyväuskoisuudesta ja sinisilmäisyydestä. Asiantuntija ei voi missään tilanteessa sokeasti luottaa asiakkaaseen. Ilmoitusten tulee aina perustua luotettavaan tositeaineistoon. Ainahan ilmoituksia voi jälkikäteen korjata eli, jos tositteita ei ole, vähennyksiä ei tehdä ja jos ne jostain ilmaantuvat, korjataan ilmoitusta.
Esimerkki 3. Kirjanpitäjän asemaa arvioidaan avunantajana. Hänen katsotaan toimineen neuvonantajana järjestelyssä, joka johtaa merkittävään velkojan suosintaan. Kyse on esimerkiksi kuittausta koskevan lainsäädännön vastaisesta kuittauksesta, jolla yksi velkoja saa suorituksen koko saatavalleen.
Tapaus kuvastaa hyvin sitä, että kirjanpitäjä on asiantuntijana vastuussa antamistaan ohjeista. Jos ohjeiden mukaisesti toimittaessa syyllistytään rikokseen, asiantuntijan asema on tällöin vähintään avunantajan asema.
Esimerkki 4. Kirjanpitäjä tuomitaan kirjanpitorikoksesta. Kirjanpitäjä on jättänyt kirjanpidon ja viranomaisilmoitukset tekemättä noin puolen vuoden ajalta, koska asiakas ei ole maksanut laskujaan. Kirjanpitäjä ei ole päättänyt toimeksiantoa ja ei ole myöskään ilmoittanut pidättäytyvänsä kirjanpidon tekemisestä asiakkaalleen. Kirjanpitäjä tuomitaan kirjanpitorikoksesta, koska laiminlyönti on johtunut kirjanpitäjästä: yrittäjä ei ole korjannut tilannetta, sillä hän on luullut kirjanpitäjän toimineen sovitusti ja ei ole ollut tullut tietoiseksi laiminlyönneistä.
Kirjanpitäjä on asiantuntijana vastuussa antamistaan ohjeista.
Tämä tapaus tiivistyy yhteen asiaan: kirjanpito on lain mukaan pidettävä. Kirjanpidon laiminlyöntiä ei voi perustella sillä, että ei ole rahaa. Siten kirjanpidon tekemisestä pidättäytyminen sillä perusteella, että saatavia ei ole suoritettu, johtaisi rikoksen tunnusmerkistön täyttymiseen. Tilanteessa hyvä ratkaisu voi olla päättää toimeksiantosuhde sen sijaan, että ryhtyy laiminlyömään sopimuksen mukaista kirjanpitoa.
Lopuksi haluan antaa muutamia yksinkertaisia ohjenuoria jokaisen kirjanpitäjän työhön. Kirjanpitäjän tulee ennakoida riskejä ja ”suojata oma selustansa”.
Esimerkkejä toimenpiteistä
1. Edellytä materiaalin toimittamista viipymättä.
2. Pyydä toimittamaan, jos ei ole tullut. Tämän jälkeen vaadi.
3. Älä käytä kirjanpidon tekemisestä pidättäytymistä ”painostuskeinona” ainakaan pitkään.
4. Jos materiaali ei vain tule, irtisano toimeksiantosopimus.
5. Tarkasta materiaali ja sen kattavuus.
6. Tarkista materiaali ja sen uskottavuus.
7. Vertaa materiaalia liiketoimintaan: kuvaako liiketoimintaa?
8. Vaadi selvitys / kieltäydy, jos epäluotettavaa / epäuskottavaa
9. Jos ole eri mieltä -> huomauta.
10. Jos et ole varma -> esitä selvittämistä esim. ennakkotiedon / -ratkaisun hakemista.
11. Materiaalin / tiedon siirto dokumentoidusti.
12. Jos et ole varma, älä tee -> laittomasta käskystä saa kieltäytyä.
13. Älä leiki juristia, jos et sitä ole 😉
Ja muista: kaikki tulee tehdä kirjallisesti!
Kirjoittaja Teppo Laine on asianajaja ja osakas liikejuridiikkaan erikoistuneessa Legistum asianajotoimistossa. Laine hoitaa mm. yritys- ja sopimusjärjestelyitä, oikeudenkäyntejä erityisesti talousrikosasioissa, välimiesmenettelyjä sekä erilaisia vahingonkorvaus- ja työoikeusasioita.
Teppo Laineen kirjanpitäjän rikosvastuuseen liittyvät onlineseminaarit ovat olleet erittäin suosittuja asiakkaidemme keskuudessa.
Voit tutustua koulutussisältöihin tarkemmin eduhouse a+ -palvelussa