Yrittäjä – oletko valmis verotuksen kiristymiseen? Jokin aika sitten saimme lukea ”Talouspolitiikan strategia koronakriisissä” - eli ns. Vihriälän työryhmän raportista vanhan tutun jutun – joskin hieman piilotetuin sananmuodoin. Sanoma oli kuitenkin selkeä: yrittäjien osinkoverotusta pitää kiristää
Korona ja jo aikaisemmin haasteena ollut julkisen talouden kestävyysvaje suurentavat budjettialijäämää ja julkista velkaantumista. Tilanteen korjaamiseksi (julkisen talouden sopeuttamiseksi) tarjolla on tuttuja lääkkeitä eli julkisten menojen leikkausta ja verotusta, kun taas rakenneuudistukseen tähtäävät hankkeet jäävät vähemmälle huomiolle. Raportin mukaan nyt pitäisi tehdä toimia, jotka parantavat työllisyyttä ja tuottavuutta.
Raportissa todetaan, että verotuksen taso on Suomessa korkea ja että työn- eli ansiotulojen verotusta ei pidä kiristää. Hieman nurinkurisesti raportissa kuitenkin ehdotetaan, että veroja pitäisi mahdollisuuksien mukaan kiristää ja että tämä voitaisiin harkinnan mukaan toteuttaa esimerkiksi yritysverotuksen veropohjan aukkoja pienentämällä. Tämän osalta raportti esittää yhden esimerkin ja sen on listaamattomien yhtiöiden veroetu eli suomeksi osinkoverotuksen kiristäminen.
Esimerkki on luvalla sanoen pöyristyttävä. Miten joku voi mieltää listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen veroeduksi? Mitä veroetua on siinä, jos useissa tapauksissa yrittäjien palkkatuloja verotetaan keveämmin kuin osinkotuloja?
Kyse on mitä suuremmissa määrin verosuunnittelusta: nostaako palkkaa vai osinkoa?
Tässä yhteydessä on kuitenkin korostettava, että lopputulos voi olla myös päinvastainen: esimerkiksi merkittävätkin osinkotulot saatetaan verottaa keveämmin kuin palkkatulot. Nämä tilanteet ovat mahdollisia, kun yhtiön varojen ja velkojen erotus on suuri eli kysymys on vakavaraisesta yhtiöstä. Nämä (suuret osinkotulot verotetaan kevyemmin) ovat kuitenkin poikkeustapauksia –ainakin jos tilastoja lähdetään katsomaan.
Koska tilanne on tämä, kyse on mitä suuremmissa määrin verosuunnittelusta: nostaako palkkaa vai osinkoa? Lukuisat laskelmat osoittavat, että ns. perustapauksissa palkka on osinkoa kevyempää kokonaisverorasitusta tarkasteltaessa eli kun lasketaan yhteen yrittäjän ja hänen yrityksensä verot.
Miksi sitten verotus palkan kohdalla on monesti kevyempää kuin osinkojen kohdalla? Avataanpa tätä vähän tarkemmin. Keskeistä tässä on tietenkin se, mikä kokonaisverorasitus on. Jos palkasta lähdetään liikenteeseen, on selvää, että palkka on yritykselle vähennyskelpoinen ja johtaa siten täysin yhdenkertaiseen verotukseen: palkka verotetaan yrittäjän ansiotulona. Osinko on taas aina pääsääntöisesti vähintään osittain kahdenkertaisen verotuksen piirissä. Näin siksi, että osinko ei ole verotuksessa yritykselle vähennyskelpoista, koska se jaetaan jo verotetusta voitosta. Lisäksi osinko verotetaan yrittäjällä.
Palkan ja osingon erilainen käyttäytyminen johtaa jo itsessään verosuunnitteluun. Lisäksi on hyvä huomata, että esimeriksi yrittäjän nostamien varojen määrällä on olennainen vaikutus siihen, kumpi näistä kahdesta vaihtoehdosta (palkka vai osinko) on edullisempaa.
Jännityksellä jään siis odottamaan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Yrittäjä – viekö verottaja koronakriisissä tuhkatkin pesästä?
Kirjoittajana toimi veroasiantuntija Kari Alhola.
