Taloushallinto muuttuu jatkuvasti - niin myös tänä vuonna. Ammattilaiselta tämä vaatii jatkuvaa, ympärivuotista asioiden opiskelua ja uuden omaksumista. Onko yritysten johdossa herätty ymmärtämään tämä jatkuvan tietotaidon päivityksen tarve? Miten koulutusasian voisi organisoida yrityksen tasolla? Miten yritys voi auttaa yksittäistä työntekijää kasvavassa osaamishaasteessa?
Tehokas oppiminen ja osaamistavoitteiden saavuttaminen - olisiko uudenvuodenlupaus?
Monet yksilöt ja yhä useammin myös tiimit ovat asettaneet osaamisen kartuttamisen yhdeksi keskeisimmäksi tavoitteekseen. Osa jopa uudenvuodenlupaukseksi. Olipa tavoite oma lupaus tai mikä tahansa muu, niin osaamisen tason nostaminen johtaa aina kysymykseen ”miten”.
Kuten tunnettua, taloushallinto on sääntöpohjaista, mutta yhä useammin tätä sääntöpohjaisuutta tulee kyetä soveltamaan oivaltavasti ja jopa luovasti. Osaamisen kehittäminen niveltyy oppimiseen ja koulutukseen. Oppiminen on paljolti taloushallinnon ammattilaisen oma sisäinen prosessi, kun taas koulutus koetaan pikemminkin jonkun toisen järjestämäksi ja siihen liitetään usein kuuluvaksi myös kouluttaja. Pidettäköön tätä yksinkertaistettua kuvausta tässäkin lähtökohtana, ja keskitytään siihen, miten aikaansa seuraavassa organisaatiossa varmistetaan vuonna 2019 tehokas oppiminen ja osaamistavoitteiden saavuttaminen.
Vain vaikuttavasta oppimisesta ja koulutuksesta on hyötyä
Osaamisen kehittämisessä onnistumista voidaan arvioida vaikkapa tilitoimistossa asiakkaan saamana lisäarvona (asiakashyötynä). Tuloksia voidaan mitata siten esimerkiksi asiakkaan menestymisen kautta tai hieman yksinkertaisemmin asiakkaalta laskutettavan liikevaihdon kehittymisenä – koettua asiakaskohtaamista unohtamatta. Vain vaikuttavasta oppimisesta on hyötyä ja väitän, että yksikään organisaatio ei ole sinänsä valmis maksamaan koulutuksesta, joka ei ole vaikuttavaa.
Taloushallinnon osaaminen ei pyöri enää pelkästään perinteisessä substanssissa, vaikka sitä voidaankin edelleen pitää välttämättömänä perustana.
Se, mitä vaikuttavuudella tarkoitetaan, on tietysti tapauskohtaista ja yhä useammin sekin on organisaation strategiasta riippuvaista. Tämä kuvaa taas osaltaan sitä, kuinka osaamisesta ja osaamisen ymmärtämisestä on tullut jo lähtökohdiltaan laaja-alaisempaa kuin aikaisemmin. Taloushallinnon osaaminen ei pyöri enää pelkästään perinteisessä substanssissa, vaikka sitä voidaankin edelleen pitää välttämättömänä perustana. Käytännössä onkin täysin mahdotonta palvella vaativia asiakaita ilman vahvaa substanssia, mutta vastaavasti ilman liiketoiminnan ymmärtämistä ei substanssistakaan ole samaa hyötyä. Vaikuttava oppiminen ja koulutus näkyvät asiakkaan hyötynä ja parempina tuloksina.
Perinteinen luokkatilakouluttautuminen ei enää riitä
Oppiminen ja oppiminen – perinteisesti taloushallinnonkin oppiminen on ajateltu tapahtuvan kouluttajan luennointina tai muutoin ns. luokkahuoneopetuksena. Kun osallistujia on suuri joukko ja koulutus järjestetään näin, on selvää, että kouluttaja on keskiössä ja hän määrää paitsi tahdin, myös pitkälti tarkastelutason. Osaamisen kehittäminen ja oppiminen on kuitenkin yksilöllistä monestakin syystä. Ensinnäkin kaikki oppivat eri tavoin ja toiseksi kaikkien osaamisen tasokaan ei ole sama.
Oman ulottuvuutensa kokonaisuuteen tuo myös oppimisympäristö – siis työpaikka, työpiste tai missä työtä sitten ikinä tehdään. Väittäisin, että oppimisympäristö on yksi tärkeimmistä ja ehdottomasti välttämättömimmistä oppimisen taustatekijöistä. Oppiminen on kiistatta kontekstisidonnaista. Vaikka muodollisella oppilaitoskeskeisellä koulutuksella on aina paikkansa, on rinnalle noussut vahvana ja tunnustettuna myös työssäoppiminen – eikä sillä tarkoiteta tässä mitään työharjoittelua, vaan nimenomaan jo osaavan tekijän oppimista ”oikeassa” oppimisympäristössä – siis oikeat asiat oikeassa paikassa näin kansanomaisesti todettuna.
Toinen paljolti väärin ymmärretty tai liian aikaisin lanseerattu käsite on ”elinikäinen oppiminen”. Vaikka termi ”elinikäinen oppiminen” on kutakuinkin ainakin 20 vuotta vanha, sen välttämättömyys aletaan nähdäkseni vasta nyt kunnolla ymmärtää. Työpaikalla oppiminen on taloushallinnossa luonnollista, mutta ilman vahvaa perusosaamista ei tällainen työssäoppiminen onnistu tai ei se ainakaan ole kovin kustannustehokasta.
Monissa tiimeissä oppiminen on otettu yhteiseksi hankkeeksi, jolloin eri tyyppiset oppimista tukevat keskustelut ja muut on yhdistetty esimerkiksi verkkokoulutukseen.
Oppiminen ei siten enää ole tiettyyn aikaan ja paikkaan eristettyä. Ehkä tämä alkaa jo vuonna 2019 olla kaikkialla totisinta totta – vai miten on? Aidosti oppivassa organisaatiossa henkilöstöllä on valmiudet, tahto ja resurssit opiskella jatkuvasti ja oma-aloitteisesti sopivissa mikrohetkissä ajasta ja paikasta riippumatta. Johdon tehtävänä on varmistaa tämä eli se, että henkilöstöllä on aikaa ja työvälineitä (esimerkiksi ammattikirjallisuus tai verkkokoulutukset) pienissä askelissa etenevään jatkuvaan oppimiseen. Myös monissa tiimeissä oppiminen on otettu yhteiseksi hankkeeksi, jolloin eri tyyppiset oppimista tukevat keskustelut ja muut on yhdistetty esimerkiksi verkkokoulutukseen.
Oppia pitää 24/7/365 – myös tilinpäätösaikana!
Koulutus ja oppiminen on mahdollista nähdä ja kokea ympärivuotisena prosessina eikä enää vain tietyn ajankohdan yksittäisinä toimina ja tapahtumina. Väitän, että tilinpäätösajankohta – usein siis kevät – on taloushallinnon parasta aikaa oppimiseen – ja siksi myös tuo ajankohta on tervettä ottaa hyötykäyttöön myös oppimisessa. Monet miettivät nyt, että ei ole aikaa, mutta tuo ei ole perimmiltään totta.
Mietitään asiaa arkijärjellä. Oppiminen on kiistatta tehokkainta silloin, kun käsillä on aidosti oman osaamisen rajoja hipova tai jopa ne ylittävä työtehtävä, joka on tehtävä tässä ja nyt ilman turhaa viivyttelyä. On kuitenkin selvää, että jos ei tiedä tai osaa, vastauksia tulee selvittää esimerkiksi ulkoisista tietolähteistä.Työlle asetetut tehokkuusvaatimukset tietysti edellyttävät, että tällaisessakin tilanteessa opiskelu ymmärretään tässä paremminkin täsmäopiskeluna eli tietolähteet ovat saman tien saatavilla helpossa ja ymmärrettävässä muodossa – esimerkiksi omassa työpisteessä. "Teoria" yhdistettynä käytännön soveltamistilanteeseen muovautuu paremmin osaamispääomaksi kuin pelkkä rutikuivan teorian tankkaaminen. Sama pätee kiistatta myös tiedon, säännöstön tms. soveltamiseen. Oletko samaa mieltä tästä väitteestä?
Tilinpäätösaikana opiskelu on myös johtamiskysymys
Mietitään seuraavaksi tilinpäätösaikaa. Tilinpäätösaikana yksittäisellä kirjanpitäjällä on esimerkiksi tilitoimistossa yleensä useita asiakkuuksia, joiden tilinpäätös pitäisi saada kunnialla laadittua lähes samaan aikaan – tai ainakin samassa aikaikkunassa. Kirjanpitäjän näkökulmasta kiireen tuntu on tällöin valtava ja mielessä lienee lähinnä selviytyminen useamman kuukauden rutistuksesta, eikä niinkään mikään opiskelu ja itsensä kehittäminen.
Tilinpäätöstilanteissa tulee kuitenkin yleensä väistämättä eteen tilanteita, joihin ei suoralta kädeltä tiedä tai ei ole yksiselitteistä ratkaisua tai esimerkiksi lainsäädäntö on muuttunut ja se tai sen soveltaminen tulisi ainakin varmistaa. Kyse voi olla myös ainutlaatuisesta poikkeustapauksesta, johon ei ennen ole tullut törmänneeksi. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa lainsäädännön muutos, jossa sovelletaan vielä siirtymäsäännöksiä erityistapauksissa. Miten kirjanpitäjä ratkaisee tilanteen varmistaakseen oikean toimintatavan? Hän voi kysyä apua kollegalta, joka myös on kuormittunut kiireestä tai stressistä. Tai sitten hän lähtee esimerkiksi googlettamaan vastausta. Tämä hetki on – kuten edellä jo väitän – aivan erinomainen hetki ottaa oppimisesta pitkän ajan hyödyt irti! Tällöin teoria ankkuroituu käytäntöön, jolloin myös sen soveltaminen mahdollistuu ja sen hyödyntäminen on seuraavalla kerralla tai peräti heti seuraavan asiakkaan kohdalla huomattavasti helpompaa.
Antamalla aikaa oppimiseen otetaan kantaa myös yrityksen vastuukysymyksiin!
Ja tässä taas tullaan johtamiskysymykseen: yrityksen toimivan johdon pitää huolehtia siitä, että tilinpäätösaikana käytännön työn kannalta olennaisten kysymysten kanssa painiva kirjanpitäjä saa ja on velvoitettu ottamaan tarvittavan ajan asian selvittelyyn ja tarvittaessa myös täsmäopiskeluun ennen kuin varsinaista työtehtävää ryhdytään taas työstämään. Näin otetaan kantaa myös yrityksen vastuukysymyksiin! Lisäksi johdon pitää varmistaa luotettavan ja riittävän tiedon saanti nopeasti ilman, että vaivataan muita työntekijöitä tai haetaan tietoa monenkirjavista lähteistä. Tässä monimuotoinen oppiminen on kunniassaan – erityisesti alan kirjallisuus ja asiantuntijavetoiset verkkokoulutukset (esimerkiksi useampaan osaan puretut koulutuskokonaisuudet) mahdollistavat itsenäisen tiedonhaun ja opiskelun vaikka omalta työpisteeltä käsin. Koska tämä on nykypäivänä mahdollista – toisin kuin aikaisemmin – uutta tilannetta ei kannata verrata vanhaan maailmaan, vaan ottaa nykyteknologia ja sen mahdollisuudet myös oppimisen avuksi.
Tilinpäätösaika on siten oppimisen kulta-aikaa. Se ei sitä kuitenkaan ole, jos yrityksen johto ei ole onnistunut ohjaamaan suorittavan henkilöstön käyttöön riittäviä ja samalla tehokkaasti hyödynnettäviä resursseja oppimisen mahdollistamiseksi. Viimeksi mainittua ei saa tietystikään ymmärtää väärin – oppiminen on osaltaan vastuun ottamista asiakkaan menestyksestä! Vuonna 2019 kaukaa viisas johto panostaakin ympärivuotiseen oppimiseen ja hyödyntää myös oppimisen parhaimman aikaikkunan eli tilinpäätösajan. Nyt kun tämä on tehokkaasti myös mahdollista!
Kirjoittaja Kari Alhola on suosittu kouluttaja ja veroasiantuntija, jolla on parin vuosikymmenen kokemus yrittäjien ja yritysten verokysymysten ratkaisemisesta sekä monipuolinen kokemus kouluttamisesta ja oppimisen ohjaamisesta.
Tutustu koulutussisältöihin tarkemmin eduhouse -palvelussa
